Jouni Similä 2021-02-02 19:30:38
Hei,
Tälläkin palstalla on puitu Oulun seudun suunnistuksen tilanteesta. Olen tullut muiden lajien parista Pohjantähden toimintaan ja vähän kummastellenkin tarkastellut (toki jo aiemmin kuntosuunnistajana) suunnistuksen tilannetta Oulun seudulla.
Varsin katsoin Irmasta viime kesän tilastoja Oulun kaupungin alueella toimivien seurojen osalta. Seuran nimen perässä viime kesänä kilpailleiden suunnistajien kokonaismäärä, sen jälkeen suluissa järjestyksessä lasten/nuorten suoraa rataa (eli H/D12 ja siitä ylös), pääsarjaikäisten ja lopuksi veteraanisuunnistajien määrä. Rastireitti-ikäisistä ei löydy tilastoa.
HaHe 10 (5,1,4)
KiimU 6 (0,1,5)
KoskRi 3 (1,1,1)
OulRe 5 (0,0,5)
ONMKY 7 (0,0,7)
OuTa 8 (2,1,5)
OsVa 3 (2,0,1)
PeRa 4 (0,0,4)
Pohjant 93 (36,32,25)
VePo 7 (1,1,5)
Oulurasteille on viime vuosina riittänyt hyvin väkeä ja niiden järjestäminen onkin ollut viime vuosina kaikkien oululaisseurojen toiminnan tärkeä osa. Sitä kautta kuntosuunnistuksen suosio on kasvanut Oulun seudulla. Hienoa!
Minusta pitäisi kuitenkin käydä seudulla arvokeskustelua siitä, mikä on tavoitetila suunnistuksen suhteen. Kun tälläkin palstalla kaipaillaan esimerkiksi miesten tasokasta edustusjoukkuetta, on hyvä tiedostaa mitä se vaatii erityisesti lasten ja nuorten toiminnan tasolta. Tunnen kyllä oman taustani kautta huippu-urheilun yleisiä lainalaisuuksia.
Minusta nykytilanne, jossa emme näe ainakaan oululaisten seurojen väreissä kovinkaan sankkaa joukkoa oululaisia huippusuunnistajia (olivatpa he miehiä tai naisia) on seurausta juuri siitä, että suunnistuksessa lajina Oulun seudulla on panostettu enemmän kuntosuunnistuspuolelle kuin lasten ja nuorten suunnistukseen. Toisaalta panostus huippusuunnistukseen on ollut ennemmin panostusta muualla kuin Oulun seudulla tapahtuvaan ryhmätoimintaan, joka ei ole säteillyt Oulun seudulle esimerkiksi vähän kauempana keskustasta sijaitsevien hyvien alueiden laadukkaana kartoituksena sekä suunnistustaidon ja kestävyysharjoittelukulttuurin mallioppimisena.
Suunnistusväen olisi kuitenkin hyvä tiedostaa, että lasten ja nuorten suunnistus vaatii vähintäänkin yhtä kovan panostuksen seuroilta kuin panostuksen Oulurasteihin ja muihin kuntosuunnistustapahtumiin. Yksittäisiä suunnistajia saattaa toki edelleenkin nousta omin avuin, mutta 2000-luvun nuoriso pääosin ei enää innostu yksilölajeista ilman joukkuetoimintaa. Vaikka kuinka haluaisimme, harvassa ovat lapset jotka lähtevät oma-aloitteisesti juoksemaan maantien laitaa 1970-luvun tavoin.
Suunnistuksessa joukkuetoiminta on riittävän suuressa seurassa mahdollista rakentaa. Erityisesti tavoitteet viesteissä sitovat joukkueet yhteen, siksi nimenomaan seura on se perusyksikkö joka joukkuetoiminnan mahdollistaa. Kannattaa esim. katsoa Youtubesta suunnistusliiton kanavalta suunnistuswebinaarista Lynxin (https://www.youtube.com/watch?v=aeNKFct2lQI&t=5s) ja JRV:n (https://www.youtube.com/watch?v=ac_xTkHGTt4&t=1184s) esittelyt. Molemmissa ohjattua valmennusta tarjotaan läpi vuoden 4-6 kertaa viikkoon ja sitä vetää palkattu valmennuspäällikkö apunaan sitoutuneiden vanhempien joukko. Ei ole sattumaa, että molemmat seurat vilisevät nuorten maajoukkuesuunnistajia. Samanlainen tilanne on monessa seurassa, joita Pohjantähdessäkin yritämme ottaa talkoovoimin kiinni.
Luulen puhuvani yleisemminkin urheilevien nuorten vanhempien suulla, kun sanon, että lapset viedään usein niihin harrastuksiin, joissa toiminta on laadukasta, hyvin organisoitua ja itselle vanhempana mahdollisimman kevyttä. Suunnistus ei valitettavasti ole tällä hetkellä mitään näistä, vaan monenlaista säätämistä, itse organisointia ja lukemattomia kilometrejä saa olla valmis ajamaan jos lapsi alkaa tosissaan suunnistamaan. Talkoitakin saa varmasti tehdä ihan riittämiin. Näin mahtavaan lajiin lapsien saattamiseksi kaikki vaiva on kuitenkin sen arvoista! Mutta alkuvaiheiden yli pääseminen on todella haastavaa vanhemmalle verrattuna oikeastaan mihinkään muuhun lajiin.
Nyt siis huippusuunnistusmielessä niitetään mitä on kylvetty eikä varmasti lähivuosina ole ihmeitä odotettavissa. Urheilijaksi kasvaminen on melko pitkäjänteistä puuhaa, jossa viidessäkään vuodessa ei ihmeitä synny.
Monella rintamalla olisi kehittämistä: lasten suunnistuksia pitäisi tarjota erityisesti sprinttikartoilla ympäri kaupunkia ainakin lähes ympärivuotisesti, lasten Hippo-toiminnan ja lasten harjoitusten laatua kehittää jatkuvasti, nuorille pitäisi olla tarjolla 2-3 kertaa viikossa ohjattuja harjoituksia läpi vuoden, panostaa ryhmien ja henkilökohtaisten valmentajien rekrytointiin, koulutukseen ja palkkaamiseen jne jne. Mikään näistä ei tuo varoja seuralle vaan vie niitä. On ymmärrettävää, että monien suunnistusseurojen toiminta keskittyy Oulurasteihin. Näin saadaan Oulurastisuunnistajia (joista ei ole pulaa), ei huippusuunnistajia. Ja rahaakin seuran laariin varmasti mikäli menoeriä ei esim. lasten, nuorten ja huippusuunnistuksen osalta ole.
Monet alueen seurat ovat tukeneet Pohjantähden lasten ja nuorten toimintaa esimerkiksi tarjoamalla tekemiään karttoja maksutta (tai pienellä maksulla) muuhun kuin "karttamaksulliseen" toimintaan. Tämä on todella hienoa ja osoitus yhteen hiileen puhaltamisesta alueella. Sitä tarvitaan!
Ps. Suunnistusyhteisön pitää keskustella ja tämäkin on hyvä paikka siihen. Omalla nimellä saattaa joskus tulla kirjoitettua rakentavasti.