26.9.2006 22:11
Isot halaukset ja kiitokset kaikille seuroille, ja henkilöille, jotka ovat suunnistuksia olleet järjestämässä taas tänäkin kesänä. Kiitokset myös niille tutuille ja vieraille suunnistuskumppaneille, ihanille ihmisille, jotka ovat valmiita neuvomaan Ã??missä ollaanÃ?? milloinkin.
Harrastajana olen saanut kokea onnistumisen tunteitakin välillä, vaikka ihaillen katson niitä jotka osaa suunnistuksen taidon ja löytävät nopeasti ne vaikeimmat piilot ja kuopat, ja joilla kunto kestää juosta pitkät välit. Jälkeenpäin kuitenkin mieleen on parhaiten jääneet ne hetket, kun on ollut ihan hukassa, ja monen ojanylityksen ja turhan kierroksen kautta se viimein löytyyÃ?? Taisipa mennä muutama rastiväli jonkun toisen (toisten) samanlaisessa hukkatilassa olleen kanssa.
Voisi melkein sanoa että on joskus hauskempaa harhautua.
Makkaraharju oli vaikein minun koskaan suunnistamani maasto toistaiseksi, kolmen kesän kokemuksella. Siellä loukkasin vähän polvea ja nilkkaa ja olin ihan pihalla, ja ehkä ulkona miltei kartaltakin, mutta löysin lopulta takaisin reitille; löysin pari kolme rastia- mennäkseni uudelleen hukkaan. Kuitenkin kaksi suunnistusherrasmiestä juoksi samaan suuntaan, ja koska en enää uskaltanut polven takia lähteä yksin jatkamaan, mentiin porukalla melko lailla pieleen, mutta huumoria löytyi, ja maalikin lopulta. Kiitos vain seurasta, jos tunnistatte itsenne.
Haaveena on että saisi joskus suunnistaa Oikean Suunnistajan mukana ja saada vinkkejä kuinka mennä joku vaikea rastiväli ja missä se vika on kun suunta ei pysy, vaan vetää oikealle tai vasemmalleÃ??Tajuan kyllä jo, että suunnistajaa minusta ei ikinä tule, vakavassa mielessä, metsässä liikkuminen on minulle perustarve, ja kun osaisi hyvin suunnistaa, olisi turvallisempi siellä liikkua.
Harrastajana olen saanut kokea onnistumisen tunteitakin välillä, vaikka ihaillen katson niitä jotka osaa suunnistuksen taidon ja löytävät nopeasti ne vaikeimmat piilot ja kuopat, ja joilla kunto kestää juosta pitkät välit. Jälkeenpäin kuitenkin mieleen on parhaiten jääneet ne hetket, kun on ollut ihan hukassa, ja monen ojanylityksen ja turhan kierroksen kautta se viimein löytyyÃ?? Taisipa mennä muutama rastiväli jonkun toisen (toisten) samanlaisessa hukkatilassa olleen kanssa.
Voisi melkein sanoa että on joskus hauskempaa harhautua.
Makkaraharju oli vaikein minun koskaan suunnistamani maasto toistaiseksi, kolmen kesän kokemuksella. Siellä loukkasin vähän polvea ja nilkkaa ja olin ihan pihalla, ja ehkä ulkona miltei kartaltakin, mutta löysin lopulta takaisin reitille; löysin pari kolme rastia- mennäkseni uudelleen hukkaan. Kuitenkin kaksi suunnistusherrasmiestä juoksi samaan suuntaan, ja koska en enää uskaltanut polven takia lähteä yksin jatkamaan, mentiin porukalla melko lailla pieleen, mutta huumoria löytyi, ja maalikin lopulta. Kiitos vain seurasta, jos tunnistatte itsenne.
Haaveena on että saisi joskus suunnistaa Oikean Suunnistajan mukana ja saada vinkkejä kuinka mennä joku vaikea rastiväli ja missä se vika on kun suunta ei pysy, vaan vetää oikealle tai vasemmalleÃ??Tajuan kyllä jo, että suunnistajaa minusta ei ikinä tule, vakavassa mielessä, metsässä liikkuminen on minulle perustarve, ja kun osaisi hyvin suunnistaa, olisi turvallisempi siellä liikkua.