Itsekin aloitin muutama vuosi sitten hatarin lähtötaidoin ja tällä tiellä ollaan yhä.
Alkuun pääsisi näin.
1. Hieman kirjaviisautta. Tarvittaessa voi tulostaa mukaan.
https://www.suunnistuslii.../yleisimmat-karttamerkit/
http://suunnistus.varaani.net/karttamerkit.html
Satunnainen mallikartta:
http://www.olavinrasti.ne...jarvi_D-rata_20090602.gif
2. Välineet. Alkuun pääsee lenkkitossuilla. Myöhemmin voi hankkia nastapohjaiset suunnistuskengät (vain ulkokäyttöön, nastat voivat naarmuttaa lattioita!). Asusteet ainakin maastossa aina pikähihaiset ja -lahkeiset. Maastossa on oksia ja hyttysiä yms. Kompassi on suositeltava, vaikka alkuun pääsee ilmankin. Hyvän kompassin saa 50-80 eurolla:
http://www.suunnistus.fi/...ssilla-suunnan-ottaminen/
Suunnanoton lisäksi kompassilla saa kartan käännettyä oikein päin. Kartassa pohjoinen on aina yläosassa. Sen että mikä on kunkin kartan "yläosa" huomaa kartan teksteistä. Suunnistaessa on järkevää pitää karttaa siten, että se minne ollaan menossa, on suoraan ylhäällä karttaa katsoessasi. Tämä edellyttää usein kartan kääntelyä.
Rastit leimataan EMIT-leimasimella. Niitä voi parilla eurolla vuokrata kartanmyynnistä. Myös oman leimasimen voi hankkia 70-80 eurolla.
Erityisesti vesisateella, mutta muulloinkin, kartan suojaksi on hyvä olla karttamuovi. Kartat ovat yleensä A4-kokoa ja semmoinen pitäisi karttamuovinkin olla.
3. Siitä vaan rasteille mukaan. Aluksi kannattaa mennä helpoimpia ratoja, jotka Oulurasteilla ovat yleensä D-ratoja. Kirjaviisaudella on omat hyötynsä, mutta vasta käytännön kokeilulla alkaa todella oppimaan.
Mahdollisesti älypuhelimeen kannattaa ladata Sport trackerin kaltainen reitinpiirto-ohjelma, joka paljastaa sen, että missä on oikeasti oltu. Itse olen käyttänyt vanhempaa ohjelmaa, kun omasta mielestäni uusissa Sport trackereissa on kaikenlaisia turhia lisäominaisuuksia, mutta tämä on makuasia.
Eikun siis mukaan jo ensi viikolla. Vaikkapa Mäntylästä on hyvä aloittaa. Ja vaikka Oulurasteilla otetaan aikoja, niin kyse ei ole oikeasta kilpailusta. Ja jos tuntuu maastossa vaikealta, niin ei kun kysymään vaikkapa omaa sijaintia kanssasuunnistajalta; useimmat neuvovat mielellään ja maastossa onkin hyvä henki. Pian jo huomaakin, että D-radat ovat liian helppoja ja silloin on aika siirtyä C-radoille jne.
